Näin pian palasin ;)

Huomenta TAAS! En tiedä tuleeko tästä tapa, mutta oli todella kiva lukea teidän kommentteja ja onhan se tosi kiva että on kaivattu edes vähän =)

Nyt yksi iso ja aika vaikea asia. Me emme ole enää Katjan kanssa parisuhteessa, eikä siis myöskään kihloissa (vaikea arvata). Kihlasormukseni on keittiössä kihlajaislahjan välissä ja yksien Katjan ystävänpäivälahjaksi antamien sydänkorvisten kanssa, mitä en pysty käyttämään. Olisi helppoa valehdella ja sanoa että erosimme yhteisymmärryksessä, mutta emme, Katja halusi erota. Ollaan kyllä vielä todella hyvissä ja läheisissä väleissä ja Katja tulee olemaan elämässämme aina, välillä vaan kaikki osapuolet ei pysty kaikkeen... jne. Myönnettävästi eron jälkeinen aika oli todella vaikeaa, vaikeinta aikaa mitä olen ikinä ennen kokenut, ja siksi varmaan bloggailukin jäi. Nyt jo eteenpäin kävelleenä voin sanoa silti että rakastan elämääni, olen se mitä olen, avoimesti, en tule ikinä haluamaan tai olemaan parisuhteessa miehen kanssa, ja tämä on ainoa tapa miten voin itse hyvin. Tottakai olisi ihanaa löytää joskus se kumppani, se tuleva vaimo, mutta ilman sitäkin voin elää täydellistä elämääni lasten kerä ja ystävien, en tarvitse siihen hyvään oloon enää pinnallista shoppailua (okei, okei, rakastan vieläkin lastenvaatteita, mutta ostan niitä kyllä varmaan 80% vähemmän nyt :D ) tai muutakaan KULISSIA. Kaappi on RÄJÄYTETTY, sitä ei ole, eikä sitä rakenneta ikinä.

Kyllä, olen siis lesbo, homoseksuaali. Sen voi sanoa ääneen. Vietän nykyään aikaani mielelläni Helsingin Seudun Setan illoissa ja Setan protukoulutuksessakin olin ja menen muutamalle protuleirille vierailemaan. Haluaisin ettei kenenkään tarvitsisi tulla ikinä kaapista ulos, vaan seksuaalinen suuntautuminen ei olisi olettamuksena hetero. Oli ihanaa kun Jeren sylikummin 5v tytär oli kuulema leikeissään jutellut kaverinsa kanssa (4v) että kenen kanssa hän menee naimisiin, 4v oli vastannut ettei kenenkään ja 5v tähän että hän menee pojan, 4v sano että hän myös pojan. 5v Jeren kummin tytär oli tähän lisännyt, mutta ihan oikeesti voi mennä tytönkin kanssa jos haluaa. NIIN, TOTTA! Törmäsin myös tähän käsitteeseen hetki aikaa sitten että homot jotenkin haluaisi kaikkien olevan homoja, eii... enpä usko, mä ainakin haluan että jokainen on onnellinen sellaisena kun on. Mä olen onnellinen nyt, vaikka onkin kariutunut kulissi heteroavoliitto takana, ollaan Jannen kanssa silti vanhempia ja ystäviä ja toivon Jannelle vain kaikkea hyvää. Se että olen äiti, ihan omanlainen äiti, en missään täydellisessä muotissa oleva äiti, vaan minä, äitinä, ja se että olen avoimesti mitä olen ja se että ystävät ovat iso asia elämässäni. En osaa tätä selittää hyvin, en ehkä ollenkaan. Mutta pysyvät hymyn elämääni on tuonut yksinkertaisesti ystävät, olemalla oma itseni ja lapset. Ennen, silloin kun tekin luitte juttujani, en tuntenut hymyileväni edes sen vaatekasan alta ;) kuin hetkittäin...

Noniin, tätä pelkäsinkin, että alan vain paasaamaan teille. Mutta en voi sille mitään, ulostulo, ja kaapin räjäyttäminen ovat mulle olleet henkisesti se paras ratkaisu elämässäni, enkä sitä kadu ollenkaan. Ehkei sitä voi tietää sitä tunnetta kun voi olla mitä on. Tottakai ystäväpiirikin on laajentunut, mutta voin sanoa ettei YKSIKÄÄN ystäväni ole kaikonnut ulostuloni myötä, yksin hieman pelästyi (vilkutus vaan sinne...) mutta nykyään hän on asian kanssa täysin sujut. Uudet ystävät on olleet ihania, kuten aina, edelleen pidän uusiin ihmisiin tutustumisesta.

Joten jos jaksatte (epäilen) kuunnella tällaisia Tuusiksen asioita niin mikäs siinä... voisin hyvinkin blogata. Eilen selvittiin hengissä yksinään koululaisten kevätjuhlista ilman kenenkään kolmosista (uusi sanonto: Jossu4v, Jone3v ja Jade 1,5v ovat mun kolmosia) raivareita ;) ja vkonlopusta toinen vuorokausi vapaa ja toinen lasten kanssa, kummastakin nautin!

mut joo, nyt meen ennekun alan höpöttämään jtn vielä sekavampaa ;)

Tuusis [ Love you all! <3 ]