Kuvan on ottanut Amelie Cabocel, Ranskalainen taidekuvaaja joka kävi meillä Estellen kanssa viime elokuussa. Kuvalaatu huono, otettu siis seinällä olevasta kuvasta. Aurinko paistaa kaikkien silmiin ja seli seli, muttei tartte olla täydellinen, minusta se on ihana kuva!
Moi kaikki, jos tätä nyt vielä kukaan lukee ;)
Mä äsken kuulin että joku on arvuutellut miksi suljin blogin ja jopa on mietitty että "jos se ei olekkaan enää lesbo". What. just joo. Sorry, tällaista ei ole tapahtunut ;)
Mitä sen sijaan on tapahtunut on vain ettei mulla ehkä ole annettavaa. Siis koska tätä blogia on lukenut lähinnä ihmiset joita kiinnostaa lastenvaatteet ja mä en osta niitä enää, edes joka kuukausi. Mä lähinnä karsin ja karsin ja raahaan niitä pois. Joo, lahjoitukseen on mennyt kolme jätesäkkiä ja yksi kirpparille ja huutikseen (pieniajatus blogistille) yksi. Mä en sanoisi että olisin järkiini tullut, vaan lähinnä ettei me oikeasti tarvita, ja on helpompi elää tätä arkea kun on vähemmän vaatetta. Välikausivaatteita meille tuli niiloilosta kyllä Jonelle tähti tickettiä ja Jossulle kukkaa, mutta koska ne tarvitsi. Jadella on Jossun vanhoja ja alesta on haalittu joskus aikoja sitten kaikille muille, että pois meni silti iso kasa. En mä tiedä, se ei vaan ole enää mun "se" juttu. Mä edelleen tykkään kivoista lastenvaatteista ja hyvistä ulkovaatteista, mutten sen ihmeemmin. Uskokaa, tai älkää ;)
Myös blogimaailma on sinänsä jäänyt pois että poikien tyyliin Miakin ehtii tehdä monta päivitystä ennenkun mä ehdin ne lukemaan. Muutamaa tutun blogia vielä mielelläni kurkkailen. Mitäs muuta, lapset kasvaa ja mä jo välillä herkkänä hetkenä mietin että miten mulla voi kohta olla jo 10vuotias lapsi, Jeremias on toukokuussa 10v. Mä olen vanha :D mutta en silti ikinä mieleltäni.
Arvatkaas mikä oli huvittavaa, hieman ironisenkin huvittavaa? Mä olin pienimuotoisissa naistenbileissä (jos haluatte nyt tarkemman tiedon niin se oli mummolaakso nimeltään) ja siellä joku Katja (hei ironiaa tossa etunimessäkin *winks*) joka tunnisti mut tuusis blogistiksi ja kysy onko lapsilla jo kevät vaatteet ostettuna. Siinäkin mä mietin että onpas maailma pieni. Mutta ei pahalla, kiva jos joku tunnistaa niin sanoo sen.
En mä tiedä mitä mä tässä höpisen, kuten sanoin mulla ei ole paljon sanottavaa. Lapset kasvaa ja Jadekin laulelee joululauluja vielä, sekä beibe beibee... just niin Justin Bieberia (vai mikä vee se olikaan) jonka Jossu 5v on opettanut, ja mun 8v osti Lady Gagan levyn ja Jere sitten jonkun puhuvan koneen, mä olin että MINKÄ KONEEN ostit? Äiti putoaa kärryiltä, äiti kuuntelee Jenni Vartiasta ja Hanna Pakarista ja lapset laulaa "mä en haluu kuolla tänä yönä" (hei, se on meidän singstarilla!). Tällaista se elämä on, arkea ja sen arjen arvostamista sellaisenaan. Ja ei ole ollut helppoa, ei aina, eikä tulekkaan olemaan aina, mutta välillä sitä voi oppia arvostamaan ihan eri tavalla.
Mä siis toivotan teille kaikille hyvää jatkoa, en mä sano ettenkö joskus bloggaisi, mutta sanon että nyt ei ole vaan se aika, mulla ei ole mitään erityistä sanottavaa.
Kaikella rakkaudella, Tuusis
ps.Blogi pysyy viikon avoimena kunnes taas naps, suljen sen privaatiksi.
