maanantai 2. marraskuuta 2009

Lyhyesti mutta ytimekkäästi.

Niin... paljon on tapahtunut... viime kuukausina ja.... ystävien ja rakkaiden tuella.... kerron teille...

että seurustelen vakavasti naisen kanssa.

juu, Janne tietää, on etsinyt asuntoa... ja kaikkea... asia on ok kaikille osapuolille.

mutta näin.

Tuusis.

ps.Te ystäväni, olette ihania ja tärkeitä. Katja, olet mun <3

96 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Minusta on pääasia että kaikki ovat onnellisia sellaisina kuin ovat. :)

Kaveripiiriin kuuluu sateenkaariperheitä ja jos jonkinlaisia pariskuntia.

Tervetuloa kaapista ystäväiseni. :)

anrinko kirjoitti...

Tuli aika "out of the blue"...
Olet todella rohkea kun kerrot asian näin julkisestikin. Nostan hattua sulle siitä!
Voimia, uskallusta ja iloa uuteen elämään.
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin kaikkien kannalta. =)

Tuusis82 kirjoitti...

Kiitos Hanna ;) en kovin syvällä siellä kaapissa kokenut olevani mutta kuitenkin =)

Hanna kirjoitti...

tuusis: et sä ole voinutkaan olla kun siellä on sitä vaatetta... :D

Tuusis82 kirjoitti...

Anri: mä olen vain tällainen, pakko olla oma itsensä. Inari tietää...

Tuusis82 kirjoitti...

Hanna: totta, pakko oli tulla pois kaapista kun en enää mahtunut sinne lastenvaatteilta! ihana vertaus! =)

Anonyymi kirjoitti...

Olen seurannut säännöllisesti blogiasi ja se on minusta aivan mainio! Tämä uutinen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, pidin teitä niin sopivana ja onnellisena parina.. Aivan mahtavan rohkea teko tuoda julkisesti esiin tällainen asia! :) Meillä on vaan yksi elämä, hyvä että elät ja olet sellaisena kuin olet ja toivottavasti olet onnellinen uudessa suhteessasi! Kaikkea hyvää ja rakkautta Sinulle ja kumppanillesi! :)

t, Henna

anana kirjoitti...

Hanna XD
Juu,tuli aika puun takaa mutta toivottavasti saatte asiat rullaamaan ja kaikki ovat onnellisia :)
Ja jatkat blokkausta ;)

Laura.Ny kirjoitti...

Ihanaa kun kerroit. :)
Onnea!
Jääkö lapset sinulle vai miehellesi?

Tuusis82 kirjoitti...

Mulle jää lapset, (omasta mielestäni tietenkin) mutta tottakai isä on isä ja tapaa lapsia.

Me kaikki osapuolet ollaan loppujen lopuksi ehdottomasti onnellisia näin.

Kati - Kylätien termiitit kirjoitti...

Sitä vartenhan ystävät ovat, tukena ja turvana!

Tiina kirjoitti...

Siis tosi yllättävä asia, mutta tosiaankin onnea uuteen elämänvaiheeseen. Yksi elämä vain elettävänä, turhaa silloin tyytyä kakkosvaihtoehtoon.

Osmanthus kirjoitti...

Onnea! :) Ihanaa että asiat sujuvat sopuisasti.

Ballohedi kirjoitti...

Hieno homma:)
Onnea suhteeseen ja kiva että olette saanut miehesi kanssa hoidettua asiat hyvissä väleissä!

Anonyymi kirjoitti...

Olet kyllä todella rohkea ihminen, kun uskallat asian tuoda näin julki. Ei voi muuta kuin nostaa hattua! :)
Toivotan onnea elämääsi! :)

shaoli kirjoitti...

Loksahti vähän suu auki - myönnän. Hih, tuli onneksi sopivan lyhkäsesti kuitenkin =)

Mitäpä tässä muuta kuin että jatkathan blogia kuitenkin? Ja onnea!

Ja siis vähän nauratti tuo Hannan kommentti =D

Anonyymi kirjoitti...

Todella rohkeaa Tuusis!
Kaikkea hyvää teille!
T:Elly

Jasupo kirjoitti...

Yllätyksenä tämä tuli minullekin :) Toivottavasti saatte asiat järjestettyä kaikille sopivalla tavalla.

Ida-Antonia kirjoitti...

Sä olet Hanna rohkea nainen. Toivon kaikkea hyvää teille kaikille :)

Mulla on vielä tää viikko hässäkkää töiden, synttärien ym kanssa, mut sitten pitäis helpottaa ja olisin iloinen jos sit ehtisimme nähdä.

Anonyymi kirjoitti...

Huh! Itse en osaa ainakaan onnitella ratkaisusta, miten kaikki viisi lastasi voivat olla onnellisia ja ok, vaikka muuttavat erilleen isästään. Miltä tuntuu lasten isästä. Toivottavasti ei ole hätiköity päätös, mitä kun tyttöystäväsi ei enää jaksakaan uusperhe kuviota. Ihmiset eroaa ihan liian helposti, ja miettii vaan itseään ja omia tunteitaan, ja toimii hätiköidysti. Muutaman kuukauden, vuoden voisi edes harkita näin isoa elämän muutosta.

Arkirakkaus - dibsukka kirjoitti...

Rohkea postaus!! Nostan hattua!!

Reija kirjoitti...

oho, eipä olisi moista arvannut ihan näin pelkästään blogia lukemalla! (ja itse lisään, ettei niin tietenkään pidä olla, on blogi ja on elämä, ei niitä tartte ihan totaalisesti yhdistää). paljon onnea "uuteen" elämään, toivottavasti saatte arjen rullaamaan mallikkaasti. ja tosi hienoa että uskalsit kertoa näin avoimesti, se antaa varmaan tukea, voimaa ja tsemppiä monelle muulle joka samantyyppisten asioiden kanssa painiskeelee kaapissa tai sen ulkopuolella ;-)

Roosa kirjoitti...

Onnea tielläsi, toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut rohkeudesta Tuusis! :)

Tuolla seinän takana istuu koneella yksi 16v, jonka mottona on "liian söpö heteroksi" ;)

Tyttönukke, kirjautumatta, jonkinlaisen burn outin kourissa..

Reettamon kirjoitti...

Hei,

rakastuminen on kyllä ihana tunne.Toivottavasti tämä elämänmuutos tuo sinulle onnea ja iloa.

Ero on aina lapsille raskas. Hienoa kuitenkin on jos pystytte hoitamaan asiat sovussa.

Toivottavasti jatkat bloggausta vastaisuudessakin :DD

Tsemppiä ja jaksamista arkeen!

Tuusis82 kirjoitti...

Yhdelle anonyymille joka mietti miten 5 lasta voivat olla onnellisia, mielestäni onnellinen elämä äidillä on parempi kuin kulissi, ja usko pois, aihe on käsitelty kaikilla osapuolilla ensin yksityisesti ennen bloggausta, joten kaikki on todellakin ok.

Katja ei ole kukaan toinen blogisti eikä itseasiassa mitenkään lastenvaatefriikki ollenkaan =)

Kiitos kaikille tuesta! Myös negatiiviset asialliset kommentit ja kysymykset tervetulleita.

Helmikkä kirjoitti...

Hups ;) Mutta pääasiahan on, että on ihminen jota rakastaa, ei se sitten niin tarkkaa enää ole, onko se mies vai nainen.

Toivottavasti ennätät vielä kuulumisia kertomaan jatkossakin?

Tia kirjoitti...

Kyl mullakin vähän loksahti suu auki, nii monta lasta ja mies, näin blogin välityksellä kaikki kuulosti olevan hyvin.
Rohkea ilmaista asia näin netissä=)
Jokainen tekee omat päätöksensä itse ja toivonkin sinulle ja muillekkin läheisillesi mutkatonta loppu vuotta ;)!

Hannele kirjoitti...

Pääasiahan on että kaikki osapuolet ovat onnellisia ja tyytyväisiä!

Onnea teille ja todella rohkea olet kun näin julkisesti asian kerroit. :)

Anonyymi kirjoitti...

Oho, hämmästyin minäkin.

Ensin mietin, että onko nyt aprillipäivä :) ja seuraavaksi ihmettelin miten sinulla on ollut aikaa löytää uusi rakkaus ;) (kun itse en (muka) ehdi tekemään mitään sosiaalista vaikka lapsia on muutama vähemmän kuin sinulla).

ja nyt kun suuni ei ole enää hämmästyksestä auki, niin toivotan onnea!

Laura V

miitu kirjoitti...

Hienoa että olet löytänyt rakkauden! Toki on harmillista kaikkien osapuolten kannalta, kun perhe eroaa. Mutta tärkeintä on minunkin mielestäni se, että molemmat puolisot ovat onnellisia. Kulissin ylläpitäminen saattaa loppupeleissä vaikuttaa lapsiin enemmän kuin ero, jos eivät esimerkiksi saa rakkauden ja hellyyden mallia nähdä kotona (tällä en suinkaan tarkoita, etteikö teillä olisi tunteita näytetty). Kyllä lapsikin kasvaessaan huomaa, jos jokin vanhempien välillä on hullusti.

On totta, että nykyään saatetaan erota liian kevyin perustein. Olen kuitenkin varma, että Tuusis ei tätä päätöstä ole yhdessä yössä tehnyt. On tylsää tulla tänne arvostelemaan toisten ratkaisuja tai elämää, jos siitä ei mitään tiedä.

Kaikkea hyvää sinulle ja tietysti koko perheelle! Kuten moni muukin, minäkin toivon että jatkat kuitenkin blogisi kirjoittamista. Tuot aina aurinkoisen tuulahduksen päivään hauskoilla postauksillasi =D

Tuusis82 kirjoitti...

Kyllä mä blogin pitämistä jatkan! ei tää ole mikään hyvästit. Välitiedoite vaan ;)

Kulissi ei todellakaan olisi ollut kellekkään oikein, ja kyllä tässä on ajateltua lapsia ja Jannelle asia on jo täysin ok... ei tässä nyt yhden pvän mietinnällä olla tultu tästä bloggaamaan :) ja kyllä, me erotaan ihan hyvissä väleissä ja kumpikin onnellisena, mutta erikseen jatketaan elämää näiden lasten vanhempina silti.

Anonyymi kirjoitti...

Aiempi anonyymi kirjoittaa;

Hyvä että olet pohtinut asian kunnolla, ja lapset kaiken edelle tietysti!
Tsemppiä Jannelle tulevaisuuteen myös!
Ja eihän tämä epäasiallinen kommentti mitenkään ollut, mielipide erotilanteessa vain!

Tuusis82 kirjoitti...

anonym: en todellakaan tarkoittanut että kommenttisi olisi ollut epäasiallinen! en olisi julkaissut sitä jos se olisi ollut sellainen (kaikki kommentit ole julkaissut, kaikki näkyy) ja vastasinkin sinulle :)

Sari - MrsAgatha kirjoitti...

Onnittelut uudesta rakkaudesta! Ja paljon onnea tulevaan! =)

äiti kuudelle kirjoitti...

Uskon Tuusis kovin että olet taatusti asian puinut ennen kuin siitä tulet tänne kertomaan. Varmasti asia ei ole hätiköity ja kun nyt tämän julkistat niin julkistat "valmiin" asian :o)

En jokseenkaan yllättynyt ollenkaan ja toivotan sinulle ja teille molemmille onnea elämäänne !

Joskus ne iskä ja äiskä vain voivat olla onnellisia kun eivät enää ole yhdessä.

Uskon että te kaikki voitte hyvin. Älä välitä arvostelusta : sie ite elät siun omaa elämääsi. Olet oman elämäsi paras asiantuntija ja muista että ellet sie voi hyvin niin ei voi lapsetkaan ! Lähde aina itsestäsi ja ole terveesti itsekäs :o)

Sini kirjoitti...

Ekana ite mietin, että toivottavasti kumppanisi ei ole samanlainen lastenvaatefriikki kuin sinä :) Mihin te joutuisittekaan kaikkien niiden vaatteiden kanssa!Totisesti puhuen, hyvä jos olet onnellinen ja kaikki muutkin ovat. Sehän tässä elämässä on tärkeintä. Rohkea teko sinulta!Kerranhan täällä vain eletään ja jos se tuntuu oikealta niin se on sitä!Tsemmpia muutoksiin koko perheelle!

Anonyymi kirjoitti...

Halusin vaan uteliaisuuttani vielä kysyä onko tällä Katjalla itsellään lapsia? Mietin vaan että teillä olis aikamoista hulinaa kun molemman lapset olis paikalla :) Missäs muuten tutustuitte toisiinne, olitteko tuttuja jo aiemmin? Jotenkin todella ihana ja koskettava juttu, aikuinen viiden lapsen äiti rakastuu naiseen ja puhuu siitä näin avoimesti.. Jannelle tosiaankin myös tsempit tulevaisuuteen ja muistakaahan ajatella kovasti teidän ylisuloisia lapsia :)

t, Henna, joka innolla odotteleen tuleviakin postauksia uudesta elämästä ja lastenvaateshoppailuista.

Tuusis82 kirjoitti...

Kyllä Katjalla on lapsia (vähemmän kuin mulla) mutta en tiedä miten sellainen jolla ei olisi, voisi tietää millaista tää on ;)

kaikki muut asiat on vielä ehkä liian henkilökohtaisia puhua =) little by little...

Hanna kirjoitti...

Ohho, aika hämmästynyt olen!

Onnea tulevaan! Olet todella rohkea mimmi kun rohkenit julkaista sen täällä! :)

Niin ja pääasiahan on todella että äiti on onnellinen! Kun äiti on onnellinen niin lapsetkin yleensä ovat... Kulississa elämisen vaistoaa jo ihan pikkuisetkin lapsukaiset...
T: toinen Hanna

Mii kirjoitti...

Olen seurannut jo pidempään blogiasi. Olet ihanan rohkea, vahva nainen, jonka elämää on mukava seurata. Onnellisuutta elämääsi nyt ja jatkossa, olet onnesi ansainnut.

Pieni Lintu kirjoitti...

Oho.

Jokainen tekee elämässään omat ratkaisunsa, mutta ihmettelen tätä onnittelu-tulvaa! ..onnittelisitteko jos joku eroaa miehestään toisen miehen takia? On todella sääli, että avioliitot hajoaa nykyään helposti. Ei sekään ole hienoa, että monet kituuttaa onnettomina.

Prinsessa Pieni kirjoitti...

Ihanaa! Hurjan paljon onnea ♥
Hienoa, että olet uskaltanut toimia onnesi eteen! Yksi elämä tässä vain on :) Ihanaan ihmiseen sitä rakastutaan, ei sukupuolella ole väliä siinä.
Varmasti olette kaikki onnellisempia näin, kun kulissien kanssa.

Allaolevassa postauksessa ihanat takit!! ♥

Tuusis82 kirjoitti...

Pieni Lintu: ehkä ihmiset onnittelevat koska huomaavat että minä olen ONNELLINEN tästä asiasta :) mielestäni siinä ei ole outoa mikään =)

Helmi kirjoitti...

Minäkin olen hiukan yllättynyt. Musta on kyllä tuntunut, että jotakin on tekeillä, kun et ole blogiakaan kovin ahkeraan päivittänyt.

Onnea toivotan. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.:)

tyttötiimi kirjoitti...

Yllättävän rohkea veto. Iloa elämään kaikille kolmelle osapuolelle, pysykäähän väleissä. Jatko on arvattavasti aikamoista sumplimista, täyttä elämää.

Saara, Björn ja Joas kirjoitti...

Kaikkea hyvää suhteellesi ja jaksamista arjen uudelleen järjestelyyn niin sinulle kuin Jannellekin! :)

Rva Kepponen kirjoitti...

Ohhoh.
Toivotan onnea ja voimia muutokseen, että saatte kaikille järjestettyä tasapainoisen ja hyvän olon.

Anonyymi kirjoitti...

Rakastakaa, rakastakaa ja rakastakaa...naista, miestä...pääasia että olette onnellisia, jokainen...niin pieni kuin iso...elämä tuo, elämä vie. Kaikkea hyvää toivotellen, Mi-Ma

Katja kirjoitti...

Kääk mikä yllätys! Hetken jo ajattelin, että mitäs se tää Katja nyt on tehnyt :DD (kun tuli tehtyä se postaus siitä Vanhasta Rouvastakin).
No ei muuta kuin elämässä eteenpäin. Kuten jo sanottu niin tuskin mikään eilen keksitty asia. Hienoa että uskallat olla sitä mitä olet. Tsemppiä!

Pieni Lintu kirjoitti...

Tokihan minäkin tahdon sinun olevan onnellinen - niin kuin kaikkien muidenkin. :)

Mietelmäni olikin sillai yleismaailmallinen.

n i n n u kirjoitti...

Mä luulin että ihan vitsillä heität ja luin pariin kertaan uskoakseni.
Oliko nämä kuviot jo menossa silloin kun annoitte haastattelun kaksplussaan, se juttuhan siinä kumpuili vielä rakkautta puolin ja toisin.
En mikäkään onnitella osaa, minusta ero on aina surullista vaikka olisikin oikea ratkaisu.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea että uskallat uskaltaa!

Kikka kirjoitti...

Arvostan ja kunnioitan avoimuuttasi!

Kaikille osapuolille tsemppiä tulevaan, varmasti edessä onnea mutta myös niitä vaikeita hetkiä ja kysymyksiä.

Eikähän sen ole väliä rakastaako miestä vai naista, pääasia että pystyy tuntemaan rakkautta.

Tuusis82 kirjoitti...

Ninnu: se oli sitä ihan täyttä kulissia! kuvatekstikin oli mun mielestä ihan YÖK :D se nyt oli totta että meillä ne lapset sitoo meitä sillä narulla yhteen... mut tää olikin sellainen viimeinen vanhan elämän juttu =)

Anonyymi kirjoitti...

Onnea teille molemmille! Itse tein saman ratkaisun yli vuosi sitten ja edelleen olemme naiseni kanssa niin onnellisia! Kihloihin mennään muutaman päivän päästä =D <3 Meillä ei kylläkään ole kuin "vain" kaksi pientä lasta minun entisestä liitosta mutta onnellinen perhe olemme kaikin puolin! Ja myös minulle sanottiin että olen rohkea nainen kun uskallan julkisesti kertoa suhteestani kun kenelläkään sitä ennen tullut edes mieleen tällainen vaihtoehto kohdallani ;)

Mia kirjoitti...

Minusta on ihanaa rakas ystävä että olet niin onnellinen!, se on pääasia. <3
On niin ihanaa olla ollut jakamassa tätä asiaa kanssasi juttelemalla ja minä jos kuka tiedän että tämä on sinulle taatusti se oikein ratkaisu. :o)

Joskus elämä heittää suuntaan tai toiseen, ikinä ei pidä kuitenkaan kenenkään takia heittää omaa onneaan pois. Jos äiti ei ole onnellinen, ei ole lapsetkaan, se on selvä!

Onnea siis tätäkin kautta "uudelle" elämälle!

P.s. Muistahan soittaa taas huomenna. ;D

Anonyymi kirjoitti...

oli kyllä suuri yllätys tämä..enkä myöskään osaa onnitella,itselläni hieman eri arvot mutta toivottavasti olette kaikki onnellisia kaikinpuolin..

tämä ei ollut mitenkään pahalla..mietiskelen vain ja aijon jatkaa blogin lukemista ;)

Imdina kirjoitti...

Tämäpä oli yllätyspostaus:)Tsemppiä ja voimia muutokseen elämässä. Olet varmasti miettinyt asian tarkoin, jotta myös lapsilla olisi jatkossakin hyvä olla.
Tykkään lukea blogiasi ja suora&rennon rehellinen tyylisi miellyttää kovasti.

Varmasti haasteita elämänmuutos tuo mutta rauhassa eteenpäin ja hyvää talven alkua sinne teille.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni aika surullista. Ihan asiallisesti sanottuna, sinun olisi pitänyt huomioida asiaa enemmän lapsiesi kannalta. Ovat niin pieniä, että tuskin koskaan tulevat ymmärtämään ratkaisuasi. Eivät he ymmärrä, että "äiti on nyt onnellisempi". Olisittepa saaneet ongelmat ratkaistua toisin.

Laura kirjoitti...

Toivotan Hanna paljon onnea sulle tai teille ja toivon että olet nyt löytänyt itsesi ja elämäsi rakkauden <3 Mikään mitä teet ei mua yllätä koska oot niin ihanan erillainen ja valloittava oma itsesi, oot vaan niin Hanna =)

Katri kirjoitti...

Muutamaan kertaan piti tuo postaus lukea, ennen kuin asia meni perille. :D
Minusta on aina surullista, kun perhe hajoaa, olivat syyt sitten mitä tahansa. Mutta toivotan kaikille osapuolille onnellista tulevaisuutta, mielessä erityisesti lapsesi. =)

Anonyymi kirjoitti...

OHHOH!! Mä oon luullu, että teillä on jyllänny sikainfluenssa tms.. kun ei ole vähään aikaan kuulunut mitään..=)
NAINEN, olet kyllä rohkea,kun kerrot tästä meille. Kaikkea hyvää teille kaikille osapuolille! Näin se elämä heittelee, ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan...

T. Vakkari lukija =)

Anonyymi kirjoitti...

Ohhoh! Olipahan aikamoinen uutinen.

Valitettavasti onnitella en voi, minusta on aina surullista, kun perheet hajoavat.

Jäin vielä miettimään edellista viestiäsi, jossa mietit, että vauvasi täyttää pian vuoden. Ilmeisen nopeasti kuitenkin tämä suhteesi on edennyt? Jos siis sitä saa kommentoida.

Erityisesti lapsillesi toivon kaikkea hyvää, ei tule olemaan ihan helppo juttu!

-Rose

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti sanottu "lapset eivät ymmärää, että äiti on nyt onnellisempi", koska lapsi varmasti uskoo, että äiti on onnellinen kun hänellä on heidät. Lapsen on ihan varmasti sisimmässään,hetkittäin, vaikea ymmärtää miksi äiti tarvitsee toisen naisen ollakseen onnellinen. Ei erosta voi onnitella. Ja toivon että saatte asiat järjestymään, itse eronneena mietin, millä tulet elämään, menetkö töihin, millä maksat asumisen ja kulut, viisi lasta kuluttaa varmasti hurjat määrät, jo ihan ilman vaateshoppaustakin :D ;D
Hurjan väärin jannelle, toivotvasti hän löytää myös uuden rakkauden! Lämpimiä ajatuksia sinne kaikesta huolimatta!
Terv; Tau-nalle

Mindianna kirjoitti...

Rohkea teko! Toivon, että kaikki asiaan liittyvät tulevat onnellisiksi, erityisesti lapset!

Anonyymi kirjoitti...

Minäkään en pysty onnittelemaan. :(
Jos olisin miehesi, tuntisin itseni taatusti vedätetyksi!! :O Tehdä nyt lapsia tuolla tahdilla ja sitten yhtäkkiä päätät ollakin lesbo........ Nuorimmaisenne on vasta 1v, joten todellakin olet tiennyt varmasti tunteesi jo häntä tehdessäsi!
Minäkin mietin millä ihmeellä meinaat elää vai vieläkö odotat miehesi kiustantavan lastenvaateshoppailusi???
En jaksa ymmärtää miksi nykyaikana tehdään päätöksiä hätiköidysti, varsinkin kun ne päätökset vaikuttavat tässäkin tapauksessa jopa 5 lapsen (plus kumppanisi lapset) elämään pysyvästi ja todella kovasti!
Ja siksi sanon, että "hätiköidysti", koska sinun on taatusti jo pitempään täytynyt tietää tunteistasi, mutta silti olet vaan lapsia tehnyt kakkosvaihtoehdon kanssa.... Todella surullista!!

Voimia lapsillesi ja miehellesi!!

Anonyymi kirjoitti...

Äärimmäisen surullista miusta.

Varmasti yh:na 5 lapsen kanssa pärjäät jo pelkillä tuilla loistavasti, mutta muuten pelottaa siun ja lasten puolesta.

Saattaa olla että huomaat piankin ettet oikeesti haluakaan naissuhetta. tai että naisesi ei halua naissuhetta, etenkin jos hänkin on ns. bi. Monilla on kokeiluja seksuaalisuudessaan, etenkin jos edellinen suhe on ollut haalistunut taikka jos kokemuskset vastakkaisesta sukupuolesta on traumaattisia. Kokeilut pitäsi pystyä hoitamaan ilman että lapset kärsivät. Totuus on että lapset kärsivät aina, kun erotaan, etenkin jos ovat pieniä vielä. Asia erikseen väkivaltaiset suhteet ja päihdeperheet ym.

Toivon että asiat jollain lailla järjestyy.

Kummaa kun annetaan lehtiin onnellisia haastatteluja ja sitten kuukauden kuluttua ollaan jo eroomassa. Mie en osaa ajatella, että tää olisi vallan mietitty loppuun.

Tiina kirjoitti...

Itselläni kävi myös mielessä,olisiko onnitteluja näin paljon jos uusi rakkaus olisi mies.
Ero ei koskaan ole helppo.Siihen liittyy niin monenlaisia,ristiriitaisia tunteita.Toivotankin onnea kaikille osapuolille ja myötätuntoisia ajatuksia minulta,vaikka tunnen sinut vain blogin kautta. Lapsia teillä on yhteensä monta ja jokainen suree tavallaan. Vanhemmat toivottavasti kestävät lastensa surun ja kipuilun uuden edessä.Näin siis täysin ulkopuolisena kommentoin.Rakkaus sinänsä on onnellinen asia!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea valitsemallesi tielle, jota en itse pysty ymmärtämään tai hyväksymään oman vakaumukseni takia. Kuinka olet tehnyt viisi lasta miehen kanssa. Et kai yhdessä hetkessä homoseksuaaliksi muuttunut? Eikö miehesi koe sinua petturiksi?
Toivon, että lapsesi ja miehesi selviävät tästä "suunnanmuutoksestasi"
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Tämä ei ollut arvosteluksi tarkoitettu. Lähinnä piti vain saada kirjoittaa, kun en pysty ymmärtämään ratkaisuasi.
Pahoillani....

Tuusis82 kirjoitti...

No tässä tilanteessa ei kyllä tosiaan ihminen joka onlasten isä aio sen enempää kustantaa mtään muuta kuin tavalliset elatusmaksut ;) Hassua ettei muutamat ihmiset osaa ajatella kun hyvin hyvin yksitoikkoisesti tätä asiaa.

ja kyllä me tehtiin päätös antaa se haastattelu kaikesta huolimatta ;) ei se ole kuin pieni lehtijuttu, ei mikään muu =)

Kiitos silti kommenteista! Muistutan vain täälläkin että MINUN ruodintani on täysin vapaata, mutta Katjan ei, hän ei ole mitenkään julkinen henkilö ja hänen asiansa ovat kuitenkin yksityisiä.

Anonyymi kirjoitti...

Ohhoh, kylläpä yllätti minutkin. Taidan olla vanhanaikainen kun en ymmärrä yhtään nykyihmisten parinvaihtopuuhia. Tsemmppiä Jannelle ja lapsille :)

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin ihmettelen, että viitsitte lehteen antaa "rakkauden" täyteisen haastattelun vaikka oikeasti kaikkea muuta.
Mahtoivat maksaa hyvin, että kannatti :)

Onnea kuitenkin valitsemallasi tiellä ja tsemppiä lapsillesi ja lastesi isälle!

Tiina kirjoitti...

Tuon tyyppisistä lehtijutuista ei todellakaan makseta mitään!
Raha tuntuu muutenkin joitakin ihmisiä vaivaavan.Samoin on ilmassa pettymystä,kun asiat eivät olleetkaan kuten haastattelussa annettiin ymmärtää.
Itse näen suoran nuoren naisen,jolla on suunnaton vastuu pienistä lapsistaan.Helppoa ei tule olemaan!Rakkaus toivottavasti kestää ja auttaa jaksamaan.Olisiko ollut parempi hukuttaa omia tunteitaan ja mahdollisesti katkeroitua?Ei minulla ole vastausta,jokaisen on se itse päätettävä.

Satunnainen lukija kirjoitti...

Moikka,

Kaikkea hyvää teille. Lueskelen aina välillä blogiasi ja susta olen saanut tosi rempseän ja miellyttävän kuvan. En toisaalta ymmärrä näitä arvostelijoita tai ymmärrän, että avioero on aina inhottava juttu varsinkin lapsille, mutta en mäkään näe syytä jatkaa suhteessa jos se ei tunnu oikealta. Mun mielestä sä et ole pettänyt Jannea vaan nimenomaan toiminut oikein kun oot kertonut, että tunteesi ovat muuttuneet, että pidät naisesta. Suurempi petos olisi huijata Jannea ja jatkaa kulississa, vaikka tunteet sanoisi muuta.

Mutta kaikkea hyvää teille kaikille niin sulle kuin Jannelle, lapsille ja Katjalle.

Anonyymi kirjoitti...

Olet hyvin rohkea,kun uskallat antautua julkisesti kaikkien arvosteltavaksi!Varmasti ero on aina vaikea asia lapsille,mutta kyllähän onnellinen koti on lapsille paras koti,ja onnea on vaikea teeskennellä vain kulissien vuoksi! Ja jos pysytte sovussa lasten isän kanssa erotessanne,on kaikki lapsillekin helpompaa.En onnittele sinua siksi,että eroat,vaan siksi että olet rohkea ja rehellinen!
Voimia teille jokaiselle :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
No erosta en halua onnitella kun sehän ei iloinen asia ole.Mutta näin vaan joskus elämä menee.
Mun vanha tuttava 4 lapsen äiti myös erosi ja meni suhteeseen naisen kanssa ja kaverini mies otti avioeron ja meni suhteeseen miehen kanssa.5 lasta heillä.Eli ei tämä asia nyt niin kauhean tavatonta tunnu olevan.
Kyllähän näitä avioero/avoero lapsia on pilvin pimein.Erothan ovat melko yleisiä nykyään.Että ei tämä Tuusiksen tapaus nyt niin kauhean ihmeellinen ole.
Blogia seuranneena(lastenvaatefriikki olen myös ja aikoinaan aikaa sitten Tuusikselta huutiksesta huudellut lastenvaatteita)olin kyllä ensin tosi yllättynyt tästä uutisesta kun en osannut mitään sellaista odottaa.
Oletko Tuusis vielä tulossa loppuvkosta Reimalle?Minä olen menossa(asun Satakunnassa).
Kaikkea hyvää koko perheelle ja tulevalle!

Anonyymi kirjoitti...

Suren kovasti miehesi puolesta, sillä minusta tuntuu, että käytit häntä vain lasten tekoon ja nyt kun lapsiluku on täynnä, niin jätät miehesi...hän menettää lapset(perheen) sekä joutuu nyt maksamaan kovia elatusmaksuja, jotka sinä poltat ylenpalttiseen shoppailuun!

En siis voi "onnitella" erosta, sillä mielestäni tämä on sinulta ihan järjestetty juttu ja käytät miestä vain hyväksesi...mites muuten olisit lapsia saanut ja elatusmaksuja?!

Hyvää elämää vaan jatkossakin.

-Tanja

P.S. tämän ei ole tarkoitus olla kovinkaan paheksuva, korjaa, jos olen pahastikin väärässä, tältä minusta vaan tuntuu, kun olen blogiasi pitkään seurannut. Suren lastesi ja miehesi puolesta.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Haluaisin tietää että oliko Janne jo aavistellut asiaa vai tuliko asia hänelle ihan puun takaa?Enkä kysy tuota mitenkään arvostellen.

Tuusis82 kirjoitti...

Tämä ei todellakaan ole ollut suunniteltu juttu "alusta" asti kuten joku mainitsi! Kyllä, oli joskus silloin asiat niin että olin onnellinen Jannen kanssa, ehdottomasti, ei se ollut silloin kulissia! ja nytkin miellän että olen tavannut IHMISEN enkä juuri että naisen.

ja kyllä, olen edelleen torstaina menossa heti aamutuimaan ystävien kanssa sinne Reiman tehtaanmyymälään! Laitatko mailiosoitteesi (en julkaise) niin otan yhteyttä.

ja tosiaan, Jannestakin on ehdottomasti se parempi että olen mitä olen enkä "jää" Jannen kanssa yhteen kulissiin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Ero on hyvin ikävä asia lapsille, niin on myös huono ilmapiiri kotona. Lapsen itsetunto kehittyy pienistä asioista mm. varhaislapsuuden kokemukset, tapahtumat ja se miten näitä asioita käsitellään perheessä. Rajut muutokset elämässä saattavat vaikuttaa herkän lapsen itsetuntoon tuhoisasti.

Olen myös eronnut muutama vuosi sitten. Eroamisen tuoma syyllisyys ei koskaan katoa, mietin usein että minun olisi pitänyt tietää tämä ennalta ja nyt satutan lastani. Murehtiminen ei kuitenkaan auta.

Haluan vain ilmaista huoleni lapsista. Usein erotilanne on jo kovin vaikea. Suhteesta toiseen siirtyminen on vielä suurempi muutos.

Kritisoimatta valinojasi haluankin kysyä, oletko ajatellut järjestää terapiaa/keskusteluapua lapsille. Itse tunnet lapsiesi tempperamentit. Tarvitsisiko joku lapsistasi apua tilanteen käsittelyyn. Myöhemmin lasten elämässä tästä voisi olla hyötyä. Vaikka omassa mielessämme olemme selkeyttäneet valintamme, lasten mielessä voi käydä armoton myrsky. Lapsilla ei ole resursseja käsitellä aikuisten asioita, eikä tarvitsekaan olla.

t: Viivi

Mari kirjoitti...

En varsinaisesti koe onnitteluja aiheelliseksi erouutisesta, mutta toivon kuitenkin että teidän kaikkien elämä jatkuu onnellisena. Rohkea olet kun julkaiset asian täällä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan hullu ajatus,että joku,etenkään noin nuori,jolla aikaa lasten tekoon vaikka kuinka, ottaisi miehen vaan tehdäkseen lapsia ja saadakseen elatusmaksua ja jättäisi miehen kun lapsiluku täynnä,ja siirtyisi sitten naiseen!
Mistä kukaan tommoisia teorioita edes kehittelee :)

Anonyymi kirjoitti...

Hullua myös se miten ihmiset niin kiivaasti miettivät raha-asioitasi,se kai on teidän oma asia mistä rahaa tulee,miten paljon ja mihin se menee!

Marika* kirjoitti...

Niin kuin moni muukin on ilmaissut on ero aina ikävä asia, mutta monta kertaa kaikki näyttää ulkopuoliselta pahemmalta ja itse asianósaisille ero saattaa olla helpotus vaikeassa tilanteessa.

Toivottavasti asiat hoituu kaikille osapuolille suotuisasti!

Anonyymi kirjoitti...

Ihan sama mitä sukupuolta uusi kumppani on, ja kuinka paljon rakastaa ja on itse onnellinen. Ajattelemaan laittaa vain se, että alle vuosi sitten sai edellisen puolison kanssa lapsen, ja on valmis siirtymään näin nopeasti uuteen suhteeseen. Lapset ei ole pelinappuloita, ja heidän takiaan pitää harkita asiat aina kunnolla, ja tarkoitan, että itse katsoisin yksin salassa, tai miehen kanssa tilannetta puolikin vuotta, ennen kuin tekisin ratkaisun johonkin suuntaan. Ja ei tietenkään kukaan hanki viittä lasta miehen kanssa, vain sitten jättääkseen naisen takia, hullua ;D
Mutta onhan se iso muutos, missäs välissä hoidat uutta suhdettasi, mistä aikaa riittää, pitäähän sinun jotenkin elantosikin hankkia, ja lapsissa ihan täysi työ lisäksi!

Anonyymi kirjoitti...

Epäilin ex-miestäni ja kolmen lapseni isää homoseksuaaliksi jo avioliittomme aikana ja kysyinkin asiaa häneltä. Hän kielsi olevansa sitä. Kesällä hän tuli ulos kaapista ja myönsi olevansa homo. (olemme siis eronneet jo vuosia sitten muista syistä)

Tunsin tulleeni petetyksi ja huijatuksi koska oli valehdellut suoraan kysymykseeni. Sensijaan en tunne tulleeni huijatuksi lapsentekokoneeksi!

Lapsemme ovat vanhempia kuin teidän ja ymmärtävät jo "aikuisten asioista". Olemme yhdessä arvelleet isän olevan homo, mutta kun asia on nyt oikeasti totta, niin on se heille vaikea ja kova paikka.

Asia olisi ehkä toinen, jos olisivat aina kasvanet sateenkaariperheessä...

Sinulta haluaisin kysyä, että oletko aina tiennyt olevasi lesbo vai oletko sielultasi bi?

Kaikkea hyvää jokaiselle jota tilanteenne koskettaa!

(anonyyminä exäni ja lasten vuoksi)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
No, kylläpä vaan minäkin olen sivuillasi vieraillut ja uskaltaudun jotain sanomaan. Ihmettelen todella onnittelujen sumasta...mutta taas tämä just todistaa nykymaailman menon, missä avioliitot ja monet muut pyhät asiat murenevat ihmisen maallistuimisen ja ehdottomasti oman itsekkään nautinnonhalun takia. Kaikki onnittelevat että pääasia että olet onnellinen..niin, mutta "onnellisuuden"sokaistessa ihmiset tekevät jo mitä hullumpia tekoja.
Ja tässä se lasten "repiminen"irti isästä ja äidistä on varmasti valtavan iso juttu. toivottavasti huollatte lapset tarkoin tämän myötä ettekä vain keskity pitämään huolta uudesta kumppanista,ja kun kerran erotaan, helpompi tehdä se taas vielä kerran.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen lukenut blogiasi usein ja siitä on tullut aina hyvä mieli =) En ole kuitenkaan ehtinyt kommentoida, kun ole jo palannut työelämään, ainakin osittain. Muutama viikko takaperin, kun keskusteltiin siitä addiktiosta shoppailua kohtaan, niin en ollut ennen todellakaan ajatellut sellaista. Mutta kun luin keskusteluja, niin aloin pohtia, että mahtaisiko siinä sittenkin olla jotain perää. Muistan itse kun olin vielä kotona kahden vilkkaan pojan kanssa (siis vain kahden!) niin rankkaa se todellakin oli. Ja tähän auttoi mikäs muukaan kuin shoppailu :) Kun aloitin työt, niin en ole enää tarvinnut sellaisia keinoja siinä määrin kuin silloin. Nyt kun kerrot tämän jymyuutisen elämästäsi, niin palaset ikään kuin loksahtavat paikoilleen. Jotain tyhjyyden tunnetta ehkä se shoppailukin täyttää. En tiedä, en tunne sinua, enkä halua, että pahastut tästä. Hyvää jatkoa, toivottavasti saat asiasi järjestykseen. Niillä on aina tapana järjestyä =)

Tuusis82 kirjoitti...

Hei, viimeisin anonym! en pahastu OLLENKAAN. Lastenvaateshoppailu on ollut aina osa elämääni mutta myönnettävästi, en tiedä mikä osa siitä on ollut hieman oman pahanolon helpottamista ja mikä oikeasti vain mua mua ;) jatkossa sen näkee =) En silti jaksa uskoa että jättäisin kokonaan tämän harrastuksen mutta budjettisyistä ja omanelämäntilanteen johdosta, varmasti vähentyy, järkevöityy? ehkä =)

KIITOS KAIKILLE ihanista kommenteista, Katjakin on lukenut näitä ja ihana tavallaan näyttää millainen maailma täälläkin on, 95% kaikki ovat niin ihania! Kun taas ihan oikeassa ystäväpiirissä ja suvussa 99,9% ovat täydellisesti ja ihanasti ottaneet asian vastaan, haluan kiittää myös heitä kaikesta tuesta!

Sanna kirjoitti...

Vielä yksi mattimyöhäinen kommentoi, että ihailtavaa rohkeutta elää sydämensä mukaan ja kertoa siitä täällä. Toivon oikein onnellista tulevaisuutta kaikille osapuolille! :)

Anonyymi kirjoitti...

Vähän skitsofreninen olo tuli, kun päivällä luin kaksplussasta teidän rakkauden täyttämästä suurperheen arjestanne ja nyt sitten illalla osui silmiini tämä erouutinen. Toivottelen kaikkea hyvää kaikille osapuolille :)
- Kaisa

Heidi kirjoitti...

Hieman yllätti kyllä tämä uutinen! En onnittele minäkään (itsekin eronneena tiedän ettei siinä tilanteessa onnitteluita tarvita) mutta toivon kaikille osapuolille voimia uuteen tilanteeseen :) Helppoa ei varmasti tule olemaan ainakaan aluksi mutta eiköhän kaikki asiat sitten loksahda paikoilleen niinkuin pitääkin :) Olet kyllä uskomattoman rohkea ihminen!

Anonyymi kirjoitti...

Olisi kiva vaihtaa ajatuksia kanssasi vaikka s postitse. Itsellä vastaavanlainen elämäntilanne. Olisiko mahdollista saada sun s. posti ossa?

Tuusis82 kirjoitti...

viimeisin anonyymi: jos kirjoitat kommenttilootaan sähköpostisi, poimin sen sieltä ja laitan sulle mailia, en julkaise sinun osoitetta, omaani en laita tänne julkiseksi koska se sisältää etu ja sukunimeni. Terkuin, tuusis

Meeri / Murulit kirjoitti...

Nyt vasta bongasin tämän uutisen. Kieltämättä reaktioni oli aika yllättyneet niin kuin muillakin. Harmi, että eroatte, mutta parempi niin, kuin jäädä huonoon suhteeseen. Onnea kovasti tulevaan!