sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Yleistä pohdintaa

Joonatan, Jadeline, Julianna ja Josefina (Jerestä on tullut vähän iso poika eikä halua kuvattavaksi aina joten on yläkerrassa...)

äidin päivän piristäjät!

Tänään mulla oli harvinainen veemäinen päivä, siis kaikki meni taas pieleen, olen siis kova unohtamaan tavaroita (poikien tyyliin Mian kanssa unohdin kaksi kertaa Marimekko laukkuni johonkin sekä kerran meidän kappis ostokset stockalle...) ja tänään: unohdin aamulla lähtiessäni kun otin kirpparikamat äidilleni jotta hinnoittelisin niitä siellä, sen hinnoittelupyssyn ja hintalaput, ja Vänen synttärilahjat! Ne on ollut valmiina jo pitkään ja tänään kun synttärit vihdoin oli, kotiin ne jäi. Great. Lasten vaatteet jäi myös, ja olivat kuin mitkä rönttöeetut siellä... äitikin oli!

No, tuli siis mieleen myös näistä viimeaikaisista keskusteluista miten tosiaan tänne bloggerin puolelle ei ole eksynyt kyllä kovin pahanoloisia kommentteja, tosin olen minäkin poikien äidin kanssa samaan mieltä että kyllä ne on varmaan ihan tuttuja nekin jotka niitä tekevät, ei tänne eksy helpolla...

Muutenkin ihmisistä: tuntuu nykyään että oikeasti on herättävä reaalisuuteen jollain tasolla, jos joku ihminen tuntuu liian kivalta/tosi mukavalta niin se on vain liian hyvää ollakseen totta, sinänsä vaikea asia hyväksyä koska sittenhän sitä pitäisi epäillä jokaista ystävällistä sielua, no onneksi ei. Mutta on se kun ensinmäistä kertaa on pudonnut vähän korkeammalta näin ystävyyden merkeissä ja luullut ihmistä todella ihanaksi ja kivaksi ja osoittautuu täysin muuksi, on mietittävä omaa suhtautumistaa uusiksi. Tähän vitsinä voi heittää, että onneksi olen itse niin veemäinen =) mutta tosiaan muutenkin mietin ystäväpiiriäni, että kaikissa on vikoja ja silti tullaan toimeen, esim -J-:n kanssa ollaan NIIIIIIIIN eri mieltä yhdestä asiasta kun olla ja voi mutta silti, eipä se haittaa. Eli siis kannattaa olla vain oma itsensä, vahvemmin, ehkä sitten kuitenkin enemmän sanoa suoraan kuin niellä. Tosin en itse ole kovin hyvä ollut nielemään ennenkään mutta muissa asioissa, olen osannut olla hiljaa, osaan kai edelleen mutta johonkin asioihin on sanottava sitten vahvemmin oma mielipide, kunhan muistaa ettei saa loukata, tai ainakin yrittää tietenkin olla loukkaamatta, se on vain niin ohut ja häilyvä raja joten itse en sitä aina erota.

Noh, tätä bloggausta ei kannata ottaa liian vakavasti! Tuntuu vain että monet ystäväni ovat tulleet minulle paljon arvokkaimmaksi kuin ennen: mikä on toisaalta todella hienoa. Olen ollut aina avoin höpöttämään omia asioitani mutta vielä enemmän olen sitä alkanut tekemään ja ollut tyytyväinen. Esimerkiksi en tänne blogiin usein kirjoita (jos ikinä) että olen välillä TODELLA väsynyt, mutta näin se on, en ole mikään superäiti ja huudan liiankin usein lapsilleni, olen muutenkin todella äänekäs, mutta välillä tuntuu että olen liian väsynyt enää huutamaan. Tänään oli se ilta kun wc-paperi/maidonhaku reissulta sitten lähdinkin kaverilla käymään ex-tempore, en tosin viipynyt kuin tunnin (oletteko kuullut niistä jotka olivat monta vuotta :D) mutta se oli sellainen nyt on pakko mennä johonkin ennekuin se pää hajoaa. Eikä sen ihmeellisemmästä syystä, oli vaan ollut tosi väsyttävä ja huono päivä; tekemättömät asiat painoa jne. Ja yksi tunti hyvän ystävän kanssa tuntui parantavan kyllä puoli (minun) maailmaa!

Ehkei tänne blogiin tule naristua väsymystään; koska sellaisia kommentoijia varmasti on jotka sanoo, miksi teit viisi lasta, no juu, ehkei sitä asiaa kannata pohtia ENÄÄ ;) ne on tehty ja toisaalta ehkä sellainen hetkellinen väsymys vauva-arkeen (jota on jatkunut siis periaatteessa 8,5v...) on aiheellinenkin tässä vaiheessa elämää, ekaa kertaa elämässäni, EN aidosti halua vauvaa meille, ehkä joskus mutta en siis nyt, en todellakaan. Väsymyksestä voi siis oppia, ainakin tämän seikan.

Joten siis: kyllä: olen väsynyt useinkin, välillä vain huonojen yöunien jälkeen, välillä ihan henkisesti (kuten tänäänkin sitten taas tunti ystävän kanssa oli se lääke!), mutta niin ovat muutkin! On sitten kaksi lasta tai viisi, niin on sitä. Toisaalta päätin olla itsekäskin välillä, joskus voi laittaa kaikki lapset 20 jo sänkyyn jos tuntuu siltä, vaikkeivät ne heti nukahda.

kukaan ei varmaan saa mun ajatuksestani kiinni, tuskin mä itsekkään =)

Näillä sekasilla puheilla, hyvää yötä ja hienoa uutta viikkoa huomenna! Mä aamulla aloitan kirpparihinnoittelun koska mulla on tiistaista taas alkaen pöytä nro 19 akselissa! Tällä kertaa PALJON tytön 92-98cm ja pojan 80-86cm vaatetta, mutta myös muutakin!
TUUSIS

35 kommenttia:

-J- kirjoitti...

Vainko yhdestä? XD

lastenvaatefriikki Tuusis kirjoitti...

mitä vainko yhdestä? en ole kärryillä =)

shaoli kirjoitti...

Arvatkaas miten me ystäväni kanssa kiristellään hampaita ja mietitään sopivaa puheenaihetta, kun mulla on nämä kaksi lasta aina pyörimässä jaloissa, ystäväni ei koskaan halua lapsia, eikä pelkää tuoda ko. asiaa esiin joka käänteessä. Ja kun minä olen aina haaveillut aina ulkomaille pääsystä, niin rouva lähtee pariksi vuodeksi jenkkeihin asumaan ihan tuosta vaan.

Vielä kun jutellaan puhelimessa, kun itse palaan töistä (puolenpäivän jälkeen) ja ystäväni on juuri herännyt puhelimen soittoon, ja kaiken lisäksi yrittää salata sen (ja ihan samaa aikaa nykyisin käy, kun palasi Suomeen).

Ja silti, ollaan edelleen ystäviä. Eihän sitä toisen elämää voi elää.

Ja varmasti olet väsynyt. Itsekin juuri tänään kiljuin, että kiitos jumalani, kun huomenna pääsen taas töihin rentoutumaan.

lastenvaatefriikki Tuusis kirjoitti...

tekstarinvaihdoin jälkeen tajusin vasta että -J- tarkoittaa asioita joissa ollaan eri mieltä, itse totesin ettö yksi josta ollaan TÄYSIN erimieltä ja muita missä vähemmän ja enemmän ;)

Totta, että jokaisen kanssa voi tulla toimeen ja jonkinlainen kateus on terveellistä, mä sanon usein että olen kateellinen kavereilleni jostain, mutten se aiheuta mtn angsteja silti =) [okei joku herkku ticket saattaa heh :D ]

Väsymys on välillä pientä, välillä suurta, tuntuu vaan että itse voisin sen enemmän ottaa esiin; ettei täällä missään pullatuoksussa eletä, tosin ei elettäis vaikka ois yksi lapsi, mää en leivo!

poikien äiti kirjoitti...

kyllä tästä kiinni sai :o) väsymyksestä: meillähän ei ole kuin kaksi lasta, mutta syystä jos toisestakin ollaan oltu tosi väsyneitä. nykyisin ihan avoimesti tuon tämän esiinkin, jos vaan joku kuuntelee :o) mutta yleensä sen tietää siitä, että pahimpina väsymyksen hetkinä tulee vietettyä aika hiljaiseloa. ja tämä äiti laittaa niinä iltoina myös lapset itsekkäästi TOSI ajoissa nukkumaan.

Sini kirjoitti...

Kyllä mä nostan sulle hattua kun pyörität tota 5 lapsen arkea noin hyvin ja ymmärrettävästi olet väsynyt. Mäkin olen, vaikka ei ole kuin yksi lapsi :) Ja toivottavasti joskus tulisi toinenkin, oon ajatellut, että nukun sitten vanhana :) Itellä ainakin joku toiselle tuntuva perusjuttu (esim parturissä käynti tai kaupassa käynti YKSIN) on jo suurta terapiaa ja piristää päivää kummasti. Niin ja ne ystävät, onneksi on niitäkin :) Hauskaa viikon alkua sinnekkin!

Mia kirjoitti...

Tää ymmärtää rakasta ystävää! <3
Ja niin kun puhuttiin viimeks, meillä on hyvä olla ystäviä toisillemme. Saa olla mitä on ja oma itsensä toisen seurassa. Ei tartte miettii mitä sanoo, kun toinen tajuu että vaikka se sanoo suoraan, niin ei se oikeesti tarkota pahalla. ;)

Henna kirjoitti...

Väsyneitä ollaan välillä täälläkin, vaikka lapsia on vain yksi. Ja välillä olen niin täysin kyllästynyt tähän kotielämään, mutten kuitenkaan raaski laittaa meidän yksivuotiasta hoitoon lähteäkseni töihin. Enkä kyllä oikeastaan haluakaan. :) Mutta siis väsymyksellä ei ole lasten lukumäärän kanssa mitään tekemistä, kyllä jokainen voi ja saa olla väsynyt! Ja ne kommentit siitä, että mitäs olet tehnyt viisi lasta, niin voit jättää omaan arvoonsa. Tsemppiä! :)

Annemari kirjoitti...

Ymmärsin täysin juttusi, sillä ihan samanlaista on meilläkin (paitsi lapsia pari vähemmän kuin teillä). Pikkulapsiperheessä elämä vaan on sellaista, niin ihanaa, mutta väsyttävää. Välillä ei muista missä päivässä mennään ja mistä minä nyt olinkaan puhumassa... Onneksi voidaan notkua välillä netissä saamassa vertaistukea! Kiitos elämänmakuisesta blogistasi! :)

Satu kirjoitti...

Herrantähden jos joku on sulle tullut kommentoimaan, että "mitäs teitte viisi lasta" :-O Uskomatonta jos semmoista sanotaan. Kyllä jokainen saa olla väsynyt. Itselläni on kolme pientä lasta ja olen minäkin välillä väsynyt, saati jos lapsia olisi viisi. Turha siinä on kuitenkaan kenenkään tula kommentoimaan, "mitäs teit". Ihana, että olet saanut noin aikaa ystäväsi kanssa huonolla, väsyneellä hetkellä, ja se on auttanut. Etkä edes vuosiksi jäänyt reissuun :-D Ihan tunnilla selvisit :-)) Jaksuja sinne arjen pyörittämiseen.

Ja sitähän minun piti kysyä, että tuliko teistä juttu johonkin lehteen? Kun kuvauksesta jossain bloggauksessa puhuit? Meistä tulee myös yhteen lehteen. Mun profiilin kuva on siihen juttuun tuleva kuva, että saapi bongailla :-)

Ja sinua piti kiittää kun löysin tänne bloggerin piiriin sinun blogin ansioista. Hain hakusanalla lastenvaatefriikki kerran googlesta ja sillä tänne eksyin :-) Ihana paikka tämä ja sain kuin sainkin nyt aikaiseksi sitten itsekin alkaa pitämään blogia täällä.

äiti kuudelle kirjoitti...

Sain kiinni :o) Tuo puhuminen väsymyksestä on jotensakin tabu tms. Jopa tuolle omalle miehelle. Katoppa kun sitä on muka tehny 6 lasta niin sitä pitää jaksaa....... Venyä ja venyä loputtomiin !

Mitenhän pitkään sitä jaksaa ? Amalia kohta 4v ei ole ollut ikinä kellään hoidossa, ei edes yötä.... Tai no elämässään yhden yön äidilläni. Emil ei senkään vertaa. Miehellä ja miula ei oo yhtään yhteistä aikaa, kuulemma sitten kun lapset on 18v.

Toivottavasti sillon on viel tää parisuhde... Et se ei kaadu siihen kun ei ole sitä yhteistä aikaa.

No, ei meil olis kyllä hoitajiakaan. Tuo oma esikko alkaa pikkuhiljaa olla siinä iässä että sitä ootellessa.

Varon puhumasta kelleen et oisin väsynyt. Siitä ei saa puhua. Kummallista.

Kirjoitit TOSI hyvin ! Ei meillekään enää tule yhtään vauvaa. Ei ! Et ois joskus sitä aikaa itsellekin :o)

Ja meilläkin laitellaan muksut maate 20:00. Esikko sit menee 22:00.

Nyt aloitin liikunnan harrastamisen. Aloin käydä jumpassa ja pian alan kuntosalin ;o)

Ja niin, sitä vaihtelua tähän lastenhoitoon saan hoitolapsista :D Se että olen päivät töissä (omassa kotona) saan sitä vaihtelua ;o) No, ei lapset ole joka päivä hoidossa ja sitä vaihtelua tuo nuo työkaverit puistossa yms.

Kyllä tää jo tästä. Onneksi meillä alkaa olla jo "isoja" nuo muksut.

Ja vielä voisin sanoa : muista että saat ja sinun pitää olla ITSEKÄS ! :o)

jarna kirjoitti...

On mun lapsettomatkin opiskelukaverit usein väsyneitä, mutta eri syystä;)Olis aika outoa ellei ikinä väsyttäis=)

Lapsille sitä antaa kaikkensa. Koko ajan antaa antaa antaa, vaikka tietenkin heiltä paljon myös saa, mutta kuitenkin. Välillä on takki tyhjä kellä hyvänsä.

Ja mulla on taas tämä ystävystymisasia tapatilla, kun koulussa tapaa paljon uusia ihmisiä joista jotkut haluais ihan enemmänkin tutustua...Viime aikaisten tapahtumien takia olen selkeästi vähän arempi antamaan itsestäni. Mutta katsellaan. Meillä on vuosikausia aikaa tutustua siellä=)

Anonyymi kirjoitti...

Mä oon aina tykännyt (virtuaalimaailmassa) sun tyylistä Tuusis. Blogisi kautta olet reilusti sellainen kun olet etkä yritä yhtään mitään muuta. Ei pahalla ketään kohtaan mutta ei se blogityyli jossa on "lapset matsattu johonkin täydelliset vaatteet päällä ja sopiva tausta takana" blogitekstinä jotain "tänään puhallettiin saippuakuplia IHANASSSA auringon paisteessa diipadaapa", niin eivätpä jaksa kauaa kiinnostaa.. Siksipä en lue :) Jokainen valitkoon bloginsa tyylin ja minä ne blogit jotka kiinnostaa
T: Elly

Anrinko kirjoitti...

Väsymys on ihan normaalia arkea lapsiperheessä. Olen itse siitä kärsinyt välillä enemmän ja välillä vähemmän.
Nyt on ihme ja kumma sellainen vaihe että jaksan hiukan enemmän. (Ehkä oma tervehtyminen leikkauksen jälkeen auttoi asiaa.)
On hyvä sanoa juuri ääneenkin että on väsynyt. Ja välttää lapsille huutamista, jos vaan voi. heillekin voi kertoa että äitiä väsyttää. Ja päikkärit. Nuku kun mahdollista. Ja puhu ystäville. Ja juuri sen oman ajan ottaminen välillä on TÄRKEÄÄ!!!! Ilman sitä ei jaksa! Ei vaikka yrittäisi.
Ja välillä illalla keitä kuppi kuumaa, ota pala jotain hyvää, lue hetki tai vain katso kynttilän valoa. Sekin jo antaa voimaa.
Syksy on raskasta aikaa väsymyksen kanssa.
Voimia sinulle!!!

lastenvaatefriikki Tuusis kirjoitti...

Meistä tulee kaksplussaan lokakuun numero juttu lapsiperheen pikkulapsi vaiheesta selviytymisestä (yms en tarkasti muista) ja itse yritin juttuu saada kovasti sanottua läpi ettei se oikeesti ole helppoa!

Mä yritän olla täällä virtuaalimaailmassakin, oma sekopää itseni. Mä olen liiankin höpöttelijä ja avoin, musta on mukava ystävystyä kaupan kanssa tai Lindexin lastenvaate välikössäkin! Kuten olen todennut, en ole kotihiiri, mielenterveyteni vaatii ihmisiä, kavereita, ystäviä... hyvin paljon!

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Samaa mieltä tuosta väsymisestä, että ei ne pirteempiä ole kahden lapsen äiditkään, tai niillä tekemättömiä töitä paljon vähempää... Ja muistaa se, että lapsissa on siunaus, ja kuitenkin vanhempana sitä muistaa sitä aikaa ihanimpana kun oli pieniä lapsia, jotka piti kiinni elämän iloissa, ihmetyksissä, silloin taivaskin oli lähellä maata"
Ja muistaa se, että ei ihmiselämä olekaan tarkoitettu helpoksi....jos sitä havittelee, tuleekin itsestä itsekäs ja kurja muille.
blogisi on rento ja aito. mutta hieman kritisoin mahd. ystävällisesti sitä, että vaatteet vaikka ne ovatkin harrastus ja piristys ja vielä liittyvätkin lapsiin, niin se on materiaa, katoavaa ja muistaa enemmän niitä lapsia siellä vaatteiden sisällä. ja ei opettais vaatteiden tärkeydellä lapsille sitä mallia että vaatteet olis niin tärkeitä, heidän tulevaisuuttaan ajatellen.
terveisin, myös itse viiden lapsen äiti. ja toivottavasti vielä sais lisääkin.

lastenvaatefriikki Tuusis kirjoitti...

Tottakai ne lapset niiden vaatteiden sisällä ovat tärkeämmät, ehkei se blogissa korostu, koska tää on lähinnä: eniten se lastenvaateblogini, koska kukaan ei joka pvä jaa sitä iloa niistä ja sen teen blogissani. Kotona meidän muksut ei tajua onko edes vaate uusi, ei isompiakaan juuri kiinnosta mistä se tuli, Julianna ehkä ainoastaa sanoo joskus mielipiteensä: en halua samaa kuin siskot, muuten ei tule vaatteista edes juurikaan puhe, kyllä ne tietää että äiti tykkää vaatteista, mutta ei ne niitä pyydä eikä osallistu tähän mun "maniaan" =)

Silti: en aio vähentää lastenvaatteista puhumista, koska se on ihanaa täällä blogissa jakaa, koska kotona siihen ei osallistu kukaan kanssani ;) olen sen verran täysin materialisti että annan itselleni TÄYSIN tämän lastenvaatefriikkeyden anteeksi, jos olen sillä tavoin huonompi; sitten olen, sen kestän hyvin. En vain ehkä ole sellainen ihminen joka enemmän kirjoittaisi mitä lapset on sinä päivänä tehnyt, vaan kirjoitan mitä niillä oli päällä, tai mitä ostin! ne mitä ostan ja bloggaan menevät aika suoraan kaappeihin ilman mitään isoa haloota "äiti osti teille vaatteita, kattokaa, taas!" lapset varmaan katsoisivat mua kuin hullua jos niin tekisin =D

totta, ei elämä ole helppoa, mutta välillä se on todella vaikeaa. Itse olen yllättynyt väsymyksen määrästäni: miksi olen väsynyt? Onhan mulla vain yksi lapsi kotona 3-5h ajan, sitten muuten 1- ja 2. luokkailaiset ja 3 jälkeen vasta keskinmäiset kaksi. Silti. tuntuu etten saisi, tai ei ainakaan pitäisi väsyttää arki näin?

Anonyymi kirjoitti...

Moikka!

Olen sun blogiin eksynyt joskun puoli vuotta sitten ja jäänyt koukkuun =) Käyn joka päivä vilasemassa,josko jotain uutta olet kirjoitellut ja mitä ihania vaatteita olet hankkinut. (piti itsekin Lindexiltä se maatila-paita ja traktori-paita tuolle 2 veelle hakea). Että kiitosta vaan vinkeistä ja lisää otetaan vastaan! ;)

Tyykkään sun tyylistä kirjoittaa, jatkahan samaan malliin. =)

t. äiti kera lasten 4v,2v ja 7kk, jolle myös se väsymys on tuttuakin tutumpi juttu ;) Mutta näillä mennään!

jarna kirjoitti...

Mä just kans sanoin ukolle etten halua omaa blogiani kavereille tai sukulaisille mainostaa, tulee muuten ihan tyhjäpää-oletus meikäläisestä, ihan kuin ei muuta miettiskään kuin muksujen vaatteita!

Mun blogi on kyllä laajentunut alkuperäisestä, jolloin se tiukasti pysyi lastenvaateteemoissa, mutta on se silti todellista hömppää siihen verrattuna mitä mä oikeesti olen ja mitä päässä liikkuu , saatikka että kuinka paljon mä lapsiani rakastan ja miten heidän koen!

On kuitenkin ihanaa, että on foorumi jossa höyrytä viatonta vaatehömppää, se piristää ja tuo valoa arkeen=)))

Anonyymi kirjoitti...

Se kannattaa muistaa kyllä että näitä teidän blogeja on linkitetty niin monilla sivustoilla että jos yhteen blogspotin blogiin löytää, niin hyvin helposti löytää mihin vain. Ei esim. Jarnan kymmenet tuhannet kävijät ole vain vanhoja vauvalaisia.

tyttötiimi kirjoitti...

Tää on tuusis hyvä näin ja tähän me ollaan totuttu. Blogaat vaan lastenvaatteista niin paljon kuin sielu sietää. Itsestä/lapsista ei tarvitse jakaa täällä paljastuksia ellei niin halua.
Ei tee ihmisestä tyhjäpäätä vain se, että se tykkää pienten lasten vaatteista.Pian se aika on ohi ellet tee lisää lapsia jolloin voit aina palata alkuun.Nyt jo kirjoitit Jerestä ettei enää halua kuviin ja se on luonnollista kasvua, niin se menee.Pääasia on aina lapset, tämä friikkiys on sivujuoni elämän kiehkuroissa.Mukava sellainen.

Toiset kerää vinyylilevyjä, toiset arabian posliinia,joillakin pitää olla biltemasta viimeisimmät vempaimet yms. Ensinmainituilla on jälleenmyyntiarvo , mutta niitä pölytetään hyllyssä.Jotkut täyttää kaappinsa käsilaukuilla, toiset kosmetiikalla. Lastenvaatteet kierrätetään eteenpäin kun jäävät perheessä tarpeettomaksi, näin meillä ainakin ja kiivaaseen vauhtiin turhasta eroon.

Muista levätä välillä ja säästää itseäsi ja ottaa niitä omia vapaapäiviä.Ja ole rohkeasti väsynyt.On kunnioitettavaa , että olet viiden lapsen äiti. Ole ylpeä siitä.

Imdina kirjoitti...

Minäkin tykkään kauheesti lukea blogiasi ja tykkään rennosta tyylistäsi. Ihana lukea ostoksistasi ja vaatteista, en minäkään paljoa niistä pääse arjessa muille ihastelemaan tai pölöttämään joten kiva lukea ja jakaa täällä.

ja väsynyt saa olla, niin viiden äiti kuin yhdenkin. Jotenkin vaan tuntuu että sitä ei saisi muille kauheena mainita, heti tulee kommenttia...itsekin yritän olla sanomatta liian usein vaikka normaaliahan se on että väsyttää.

t.äiti jolla poika synt.10/08 ja raskaana viikolla 18+0

Anonyymi kirjoitti...

Tuusis,
En tunne sua henk.koht, ei olla tietääkseni ikinä tavattu. Olen seurannut juttujasi aikoinaan Vauva.fi:n keskustelupalstalla ja nyt sitten näitä blogejasi.

Musta juttujasi on kiva lukea, ne ovat jotenkin niin aitoja. Ehkä vaatteisiin keskittyminen tuo pienen pinnallisen tuulahduksen blogiin, mutta en koskaan ole ajatellut että olisit supermama jolla ei ole / joka piilottelee huonoja hetkiään.

Tsemppiä ja jaksuja sulle, ja kiitos kivasta blogista.

jarna kirjoitti...

Juu, en usko olleenkaan, että täällä vallan pienet piirit pyörii kuitenkaan. Mulla on päivässä toista tuhatta käyntiä ja blogeihin on joskus nähnyt olevan linkkejä jopa jossain keskustelupalstoilla.

Kaikkein uskollisimmat kävijät on varmaan samoja, mutta aina voi eksyä kuka tahansa blogilistalta tai googlaamalla jollain hakusanalla jne. Mulla esim. on rekisteröity tuhansia hakusanoja, joilla on googlesta eksytty mun sivuille.

Että ehkä hiukan vainoharhaista epäillä pieniä piirejä.

Mulla on itsellä nahka parkkintunut tässä aikojen myötä eikä ole mitään tarvetta mennä salasanan taa tai muutenkaan. Tosin minulla onkin auttanut omassa blogissani se, ettei mun blogiin voi kommentoida anonyymina.

Harrastuksesta on tullut oiekin antoisa ja kiva, kun anonyymit pään aukojat on pois.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuva teidän lapsista =)
Ja jaksamista!

- Ammie

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tuusis!
Nain tuttavallisesti aloitin, vaikka en ole kommentoinut ehka kuin kerran (?) aikasemmin. Sun blogia olen kuitenkin Vauva-sivuilta asti seurannut, niin kuin monia muitakin.

Halusin vain sanoa etta sun blogi on kiva ja elamanmakuinen. Ja vasynyt saa olla ja huutaa ja pistaa lapset aikasin nukkumaan. Kun me ollaan vain ihmisia.

Itse en ostele lastenvaatteita muuta kuin tosi tarpeellisen, joten valilla haukon henkea kun luen naita blogeja etta kuinka paljon niita vaatteita voikaan olla. Mutta silti tykkaan lukea. Ja kun en itse asu Suomessa naista saa vahan suomalaista nakokulmaa lapsiperhe-asioihin. Ja semmonen hyva asia oli myos etta kun tulin kesalla kaymaan Suomessa, niin minulla oli paassa selva ostoslista etta mista kaupasta pitaa kayda ostamassa mitakin kun naista blogeistahan se valikoiman hyvin nakee :)

Hyvaa jatkoa!

T: Ulkomaan-Mamma

Ida-Antonia kirjoitti...

Voi mitkä ihanat päivänpaisteet tuossa kuvassa :) Siis todellakin hymyn huulille saava kuva, ihanat lapset!

Väsymys kuulunee jossain määrin varmasti enemmän tai vähemmän jokaisen arkeen. Pikkulapsivaihe kaikessa ihanuudessaan, voi olla kovin rankkaakin. Itse olen ollut onnellinen, kun on ne rakkaat ystävät joille on voinut vaikeina hetkinä soittaa ja itkeä etten jaksa...pienen vuodatuksen jälkeen elämä näyttääkin taas paremmalta ja kaatumaisillaan olevat seinät on nostettu taas takaisin pystyyn.

Väsymyksestä SAA ja PITÄÄKIN puhua. Jos sitä yritetään peittää eikä voida tukea/apua hakea niin mitä sitten tapahtuu....
Oikeista ystävistä kannattaa pitää kiinni, on totta että tuttuja tulee ja ikävä kyllä menee. Mutta ne ihan oikeat ystävät on jotain sellaista mitä ei voi muulla korvata.

lastenvaatefriikki Tuusis kirjoitti...

sattuukohan se jarna muistaamaan kuka siellä vauvapuolella oli mulle laittanut niitä ikäviä kommentteja, ei suinkaan ollut satunnainen lukija... en siksi usko että mietintäni sekä poikien äidin olisi ihan vainoharhaista kuitenkaan ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ole tuusis varovainen, jarnakin sopisi anonyymiksi hyvin.

lastenvaatefriikki Tuusis kirjoitti...

anonyymi: jarna osaa toisaalta puhua suoraankin varsin hyvin =)

Anonyymi kirjoitti...

osaako?mulle on sit jäänyt väärä muistikuva.ihailtavaa luottamusta:=)

jarna kirjoitti...

"Yllättävää", että loppupään kohtelias maineenhäpäisy oli anonyymin näppikseltä;) Jotkut ne jaksaa...

lastenvaatefriikki Tuusis kirjoitti...

jarna: tässä juuri se mistä puhe, näiden "anonyymien". Luottamus on jarnaan kyllä: se osaa mulle heittää kyllä jotain suoraan ja mä sille, vaikka mekään jarnan kanssa ei jaeta aina samoja mielipiteitä, no kun ehkä yhdestä asiasta ainakin on sama ;)

Saara, Björn ja Joas kirjoitti...

Munkin vanhassa blogissa vieraillut asiaton anonyymi oli yllätys yllätys kovin tuttu. Parempi kuitenkin olla syyllistämättä ketään tai miettiä jokaisen anonyymin identiteettiä. Omasta kävijälaskuristanikin päätellen blogeihin päätyy ihmisiä todella monien linkkien takaa, eikä kaikki voi millään olla niitä vanhoja "vauvan" lukijoita.

Itse olen kommentoimatta, jos ei olisi kuin pahaa sanottavaa, eikä seuraamani blogit kyllä saa sellaista aikaiseksi olipa maku tai elämäntyyli kuinka erilainen tahansa. Sen verran neutraaleja aiheita näissä kuitenkin käsitellään.

jarna kirjoitti...

Juu, Saara, vauvan ajat on onneksi jääneet taa ja toiovottavasti moni otti opikseen, minä ainakin, monella tapaa=)

Kaikki mikä ei tapa kasvattaa.

Hyvänhenkisiä bloggailuja meille kaikille!!!=)